Posted by vepi
Hannu moitti heti maanantai-aamusta, että kirjoittelen tänne ihan liian positiiviseen sävyyn ja annan jatkuvasti olettaa, että reissu menee hyvin ja kaikki viihtyy. Tehdäänpä siis tällä kertaa poikkeus.
Viikon alku oli perseestä. Mökin mädän lattian lisäksi sängystä aiheutui vittumaista jäykkyyttä kehon selkäpuolelle ja huonosti nukutun yön jälkeen väsyttikin vielä kaiken lisäksi aivan saatanasti. Aamutoimet oli suoritettava erillisessä rakennuksessa sijainneessa suihkuvessassa ja kun oli saanut lämpimän 10NOK suihkun jälkeen horkan pois, itsensä kuivaksi ja astui pihalle, niin taivaalta alkoi tulla vettä kaatamalla. Siis mitä helvettiä? Noh, aamupala naamaan, kamat autoon ja vielä kerran kohti Saltstraumenia, josko sieltä jäisi jotain positiivista kerrotavaa.
No eipä vittu jäänyt. Pari paskaseitä, pikkuturskaa, puolet pilkeistä pohjassa, kädet kohmeessa ja kledjut läpimärkinä. Valoa päivään toi Ollin keittämä kupponen kahvia ja kaupasta hakemat välipalapullat. Tarkemmin ajatellen kahvi oli hirveätä kuraa ja pullat täyttä paskaa. Kuivat vaatteet sai kätevästi vaihdettua fisustuspaikan tarjoamissa kenttävessoissa, joskin se kusen ja paskan käry ei hirveästi houkutellut makunystyröitä, joita piti jo alkaa virittelemään kohdalleen Burger King visiittiä varten. Hyöööö.
Double whopper menu, large, thanks. Jep. Mikä helvetti tässäkin on niin ihmeellistä että vuosi toisensa jälkeen pitää tulla kuluttamaan 15e hiilaripommiin, joka tulee ensipierasulla pihalle. Jo autolle takaisin kävellessä tuli uudelleen nälkä. Samaa shittiä kuin mäkkärissä tai hesessä, tuplasti kalliimmalla. Kuka tämänkin paskalafkan halusi rantauttaa Suomeen, käsi ylös. Pitäkää tunkkinne, tulee nimittäin pikkasen ikävä teboilin noutopöydästä ahmittuja uunimakkaroita
Ravinnon tankkaamisen jälkeen auto parkattiin lauttajonoon, päämääränä Moskenes Lofooteilla. Edessä 4h lauttamatka 15m/s tuulessa, ylihintaista kahvia ja takuuvarmasti nettiyhteydetön siirtymä. Vittujee. Noh, ainakin tuo tuuli takaa että äskeinen tuplawhopperi tulee todellakin maisteltua nimensä mukaisesti tuplasti, toivottavasti ei kuitenkaan maistu yhtä paskalta tullessaan ylös kuin mennessään alas. Ja vaikka kuinka on tietoliikenne- ja tietotekniikkainssejä matkassa niin vitustako me tukiasemiksi muututaan keskellä merta, ei ole nettiä niin ei! Vittu mitä paskaa.
Ainiin, lauttaan ajettaessa rahastaja tokaisi maksun saatuaan että "nais kaar baitövei". Mitähän sekin vittuili, kun ei ymmärrä tota Norjaa niin ei.
Toim. Huom. noh, noh Höpönassut
Toukokuu 22, 2011
Posted by vepi
Aamupalaksi EI sunnuntaina saatukaan kampasimpukoita, kuten toimitus oli käynyt edellisen kirjoitteluni perään huomauttamassa - mikä pettymys. Furoeysta startattiin kuitenkin sunnuntai-aamuna pirteänä kohti ennakkoon odotuksia herättänyttä Saltstraumenia. Viime vuonna tässä maailman suurimmassa vuorovesivirrassa meikänoviisit saivat lopullisesti homman juonesta kiinni ja pikkuseitä nousi ämpäritolkulla. Tänä vuonna hakusessa oli kuitenkin hieman isompia vonkaleita. Tai noh, ihan sama kai se olisi mitä sieltä nousee.
Matka Furoeysta Saltstraumeniin taittui pikaisesti, matkalla ihmeteltiin muutamaa pitkää tunnelia ja mm. Svartisen jäätikköä, joka sinällään oli varsin vaikuttava näky. Turskan ja sein kuvat silmissä iskettiin kuitenkin D:tä silmään ja annettiin tee-äs-iin laulaa.
Pelipaikalla Hannun ja meikäläisen hommalle saatiin rakettistartti kun heti ensimmäisillä heitoilla oli seit kiinni. Hannun yksilö syötettiin rehdisti lokeille ja omani viskasin takaisin kasvamaan. Tämän jälkeen olikin sitten Ollin vuoro nostella toistakymmentä pelikaveria rantakallioille, ja sivusilmällä katsottuna Hannukin niitä kuiville napsi. Vaan eipä napannut itselle ei. Kunnes sitten tärähti ja jarru alkoi huutaa. Laskettuani lähes puolallisen siimaa virtaan oli koukuissa jotain vähän isompaa. Nostin ja kelasin, kelasin ja nostin, mutta vajaan minuutin nykimisen ja muutaman vastapotkun jälkeen kaveri vei siiman ilmeisesti kivenkoloon ja siellä pysyi. Tämä jäi saamatta, mutta isolta turskalta se tuntui. Muutaman pienemmän tärpin jälkeen tuli asialle kuitenkin lohtua kun vähän samantyyppinen vastus osui kohdalle, jolle äsken olin kamppailun hävinnut kuus-yks. Tällä kertaa luotin välineisiin ja hinasin otusta rivakammin kohti pintaa. Vastuskaan ei ollut ihan samaa luokkaa kuin hetkeä aiemmin. Tuloksena oli joka tapauksessa saaliin rantautus ja lopulta päästiin kuin päästiinkin samaan kuvaan arviolta parikiloisen turskan kanssa. Poeka takaisin kasvamaan ja hyvillä mielin viskaamaan pilkki vielä kerran veteen ennen kenttämuonitukseen siirtymistä. Ja kappas, taas nappasi turska ja pääsin irroittelemaan koukkuja leukaperistä. Tällä kertaa koolla ei niinkään brassailtu, mutta nöösin mieli virkistyi entisestään. Intoa tuli viskelyyn rutkasti lisää, mutta parin tyhjän heiton jälkeen nälkä vei miehestä voiton.
Reissun ensimmäinen kenttämuonitus suoritettiin muutama kilometri Saltstraumenista tulosuuntaamme nähden takapakkia sijainneen levähdyspaikan kupeessa. Paikalla kapea ja matala vuono, vuonon suulla silta ja rannalla oiva rillauspaikka. Täällä kertaa ei kuitenkin ri-ri-ri-ri-rillattu, vaan kaivettiin esille Trangia sen ruotsalaisesta alkuperästä piittaamatta (6-1). Safkan jälkeen lasketeltiin kohti Bodoeta ja löydettiin yöpaikka palan matkaa kaupungista pohjoiseen Geitvågenista. Hyttestä, jonka lattiat olivat läpimädät, pulitettiin lopulta 400NOK (+aamusuihkuun 3x10NOK lämpimän veden saamisesta). Hannun kanssa käytiin vielä leirintäaluetta reunustaneilla rantakivillä kokeilemassa ravintopitoisemman iltapalan pyytämistä, mutta tuloksena jäi käteen ainoastaan släbäreissä suoritettu läheltäpitivoltti ja yksi pilkin kokoinen söpö pienoismalliturska. Iltapalaksi naamaan siis yum-yumia ja unille näkemään unia huomisesta tuplawhopperista.
Toukokuu 22, 2011
Posted by vepi
Kiinni on - pohjassa. Perjantaina päästiin jo itse asiaan, kun ajomatka Ruotsin halki Norjan puolelle sujui ongelmitta. Rajan yli tultiin tällä kertaa tie numero 73:n kautta päätyen lopulta illaksi Mosjoenista palan matkaa luoteeseen Leirfjordiin. Kvitneset Campingista lohkesi yhdeksi yöksi käyttöömme kaikki tarvittavat fasiliteetit sisältänyt mökki kohtuulliseen 600NOK hintaan. Tarkoitus oli ilta harrastaa "pikku rillaamista" ja välineiden testausta.
Rillaaminen aloitettiin hiilien metsästyksellä ja oiva kauppa löytyikin muutamien kilometrien päästä Lelandista - oli makkaraa, leipää, limpparii, bissee, sirkkelinteriä, mattoja yms. yleishyödyllistä. Hiiliä löytyi ja houkutuksesta huolimatta päätimme jättää Hannun kanssa kaupan aulassa sijainneen bingosalin palvelut käyttämättä ja suuntasimme takaisin mökille. Rillattiin ja syötiin, jonka jälkeen käytiin kokeilemassa leirintäalueen laiturilla kalastusvälineitä. Ja hyvinhän ne toimi, ihan samaan tapaan jäi kuvat pohjaan kiinni kun aina ennenkin. Lauantain ostoslistalle pari pakettia uusia koukkuperseitä ja nukkumaan.
Lauantai-aamu valkeni, tai ei oikeastaan valjennut, mutta herätä piti silti. Vettä tuli kuin sieltä kuuluisasta esterin per-c:stä ja yöllä ujeltanut tuuli oli levitellyt terassille yöksi jätetyt tavarat pitkin pihaa. Illalla netin syövereistä luettu tieto vastarannan sillan alla sijaitsevasta ottipaikasta virkisti kuitenkin odotuksia ja mieltä sen verran, että Skoda startattiin kaatosateessa ja siirrettiin karavaani muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle levähdyspaikalle. Pientä polkua pitkin päästiin sillan alle ja todettiin vuorovesivirran olevan ihan kohtuullinen, ei muuta kuin lätkimään uistinta kohti siltapilaria. Vartin opettelun ja jokusen pohjakosketuksen jälkeen hommasta päästiin taas jyvälle ja sitten oli ensimmäinen kiinni!
Parin pikkusein ja hutitärpin jälkeen saatiin viitteitä siitä, ettei tätä paikkaa aivan turhaan oltu joissain kirjoitteluissa mainittu. Seuraavana allekirjoittaneen koukkuun nimittäin tarttui jotain, joka koetti jo jarruakin. Arviolta reilu parikiloinen turska raahautui lopulta rantakiville, mutta jäi dokumentoimatta haavin odotellessa vielä kaupan hyllyssä. Kamppailu loi kuitenkin uskoa tulevaan ja pikkuseitäkin rupesi nousemaan jokaisen osallistujan toimesta lähes joka vedolla. Lopulta saaliiksi otettiin matkaan pari kilon molemmin puolin persdynolla punnittua seitä.
Loppupäivä vietettiinkin tiellä 17, milloin autossa, milloin lautalla. Maisemissa ei ollut moittimista ja yöksi saavuttiin Furoyhin paikan nimeä kantavalle leirintäalueelle. Päivän aikana vaatimustaso yösijalle oli pikkuhiljaa noussut pääpointin ollessa se, että mökki soveltuisi hyvin kamojen kuivatteluun ja ukkojen lämmittämiseen. "Big high standard cabin" irtosi jo hieman yläluokkaiseen hintaan 900NOK, mutta sisään astuttaessa olimme kuitenkin tyytyväisiä. Hirsimökki oli kaiken lisäksi made in Finland ja näkymä terassilta vallankin mahtava.
Tätä kirjoittaessa Hannu on juuri muonittanut matkalaiset nostetuista seistä tehdyllä gourmet-illallisella ja on pukemassa sukelluskamoja niskaan. Aamupalaksi saadaan kuulemma kampasimpukoita.
Toim. Huom.
Kuvakin on, ja niitä saadaan jakoon kun jostain löytyy paremmin toimiva yhteys. Furoyssa sellainen olisi ollut, mutta iltakiireissä jäi selvittämättä salasanat. Simpukoita ei ole, ei tule eikä saada.
Toukokuu 21, 2011
Posted by vepi
Pakkailun ja reissua edeltävän illan monimuotoisen sähläilyn jälkeen päästiin matkaan. Virkistävien 3,5 tunnin unien jälkeen aamupala naamaan, loput kamat autoon ja nokka ensimmäisessä vaiheessa kohti etelää. Helsingin päässä vielä piipahdus ostoksilla ja muidenkin matkalaisten kamojen pakkaus autoon. Reissun kulut muuttuivat jo tässä vaiheessa nelinumeroisiksi, vaikka teoriassa metriäkään ei oltu vielä edetty. Harmaata tulevaisuutta oli jo aiemmin sään osalta ennustettu ja kuin tilauksesta taivas repesi kun saatiin ensimmäisen kerran suksiboksi auki tavaroiden pakkaamista varten. Olo oli kuitenkin yllättävänkin virkeä ja nappasin heti ajovuorosta kiinni.
Itse ajomatka meni samaa rataa kuin aina ennenkin. Muutamia suomijurpoja liikenteessä ja rekkojen ohittelua, välillä tuli kaatamalla vettä ja silloin tällöin aurinko vittuili päin naamaa tuikkimalla pilvien raosta. Yleensä kuitenkin niin, että kun lipan sai eteen ja reibanit päähän niin alkoi taas sataa. Great. Kokoajan oli kuitenkin yleisesti hyvä fiilis puikottaa ja päätin pitää ajovuoron itselläni koko päivän etapin.
Lukuisten hankintastoppien jälkeen päädyttiin yöksi Ii:hin, n.700km Hyvinkäältä lähdön jälkeen. Täältä vuokrattiin yöksi saunallinen rivarimökin pätkä ja purettiin fiiliksiä. Henkisesti siis. Perjantain ajovuoroja jaettaessa jäin pois vapaaehtoisten listalta ja korkkasin muutaman oluen. Sauna teki lopulta tehtävänsä ja edellisen yön lyhyiden unien, pitkän ajomatkan, täyden vatsan ja "pienen rillaamisen" siivittämänä unta ei tarvinnut odotella.
Hieman ennen viittä perjantai-aamuna kolahti vielä puhelimeen viesti, jossa kerrottiin serkkulikan synnyttäneen pienen tyttövauvan ja kaiken menneen pitkän päivän ja yön jälkeen lopulta hyvin. Onnea Saija ja Marski!
Toukokuu 19, 2011
Posted by hannu
Odotettu päivä saapui vihdoin. tänään lähdettäisiin kohti nojraa, edessä olisi hohdokkaita leiriytymispaikkoja omassa rauhassa. Suuria kalansaaliita ja upeita hienoja maisemissa niin vuorilla kuin vedenalla.
Liikkeelle päästiinkin muutamista vastoinkäymisistä ja väärinymmärryksistä huolimatta hieman yhdentoista jälkeen. Tavarat mahtuivat kaikkien ihmetykseksi autoon, tai oikeastaan kahteen autoon, joista toinen oli nostettu octavian päälle juuri tavaranpaljoutta helpottamaan. Pakkaamisen helppous aiheutti outoa levottomuutta matkaajissa. Mitä oli unohtunut ja mihin. Viimeksi kaksikertaasuurempaan autoon tavaraa jouduttiin tunkemaanpuoliväkisin, ja silloin sitä oli joillain mittareilla vähemmän mukana. Keula kohti pohjoista, ja reissu saattoi vihdoin alkaa. Tavoitteena perämeren rannikko, Oulun pohjoispuolelle olisi hyvä päästä, jotta perjantain puolella oltaisiin mukavasti ison meren rannalla. Odotukset ja mielialakorkealla(joskin ymmärrys ehkä hieman matalalla) lähdettiin ajamaan.
Karu totuus kuitenkin paljastui jossain Jyväskylän ja Oulun välillä. Nuhjuista ilmaa, ankeita teitä, ohitettavia rekkoja, lisää sadetta, kallista bensaa, kolottavia selkiä ja pitkiä päiviä. Tätäkö tämä nyt olisi koko viikon? Joko vuosi oli kullannut edelliskesän muistot näin pahasti? Vai olisiko parempaa kuitenkin luvassa?
Illaksi päädyttiin Iihin, Merihelmi camping luovutti 100e korvasuta vastaan rivitalohuoneiston käyttöömme. Ihan asiallinen majoitus, sauna, 2 makuuhuonetta ja keittiö. Kesäkauden piti ollajo alkanut, mutta tuurilla tultiin kuitenkin vielä talviaukioloaikojen puitteissa pihaan.
Huomenna Ruotsin läpi, jos luoja suo, Norjan puolelle saakka
Toukokuu 19, 2011
Posted by hannu
Se taas siitä tälläkertaa
Toukokuu 18, 2011
Posted by vepi
Ny rillataan. Leijonien mestaruusjuhlista on hädin tuskin selvitty, kun katseet pitäisi jo alkaa siirtämään kohti lähestyvää vuotuista Norja-ekskursiota - kadotus.org starttaa kohti pohjoisen vuonoja torstaina 19.5. Ajankohdan valinnalla vältetään viimevuotinen Norjan kanssallispäivän (17.5.) paraatikulkueiden keskellä matelu ja heikohkon hytte-tarjonnan luoma epäusko ensimmäisen yöpaikan löytymisestä.
Matkaan lähdetään samalla kokoonpanolla kuin viime vuonnakin, reissun ajan takapenkkiläisen blogikirjoittelusta vastaa Hannu, Olli tai allekirjoittanut, kuka nyt milloinkin sattuu lepovuoron saamaan ajohommista tai nuottien luvusta. Mika ei ehtinyt vielä tämän kevään reissua varten palaamaan maailmanvalloitukseltaan, vaan jäi vielä kiinni paluumatkalla Australiasta jonnekin Malesian hujakoille. Mikalle terveisiä ja tiedoksi, että mitään tuskin (tälläkään kertaa) missaat.
Kehojen ja kamojen siirtämisessä palataan askel aiempaan ja viimevuotisen V8-lötköttimen sijasta kulkineen voimanlähteenä on rahojen loppumisen takia 1.4-litrainen "moderni turbomoottori". Chevrolet on siis vaihtunut Skodaan, ihan siitäkin syystä että viime vuonna matkaa tehdessä ei ollut vielä tarpeeksi ahdasta. Eipä. Auto on jo tässä vaiheessa valmisteltu reissua varten nostamalla katolle mitat täyttävä suksiboksi, joka on ainakin menomatkalla varattu lisäkapasiteettina Hannun sukelluskamoille ja merikalastusvavoille. Paluumatkaa ajatellen hommassa on vielä useita muuttujia. Anyway, saa nähdä miten pikkukone jaksaa kuormaa viedä.
Seurantasivuakin on tällä kertaa hieman päivitetty ja siirrytty kokemuksien myötä uuteen evoluutioversioon. Konfigurointi on suositun TJ-laskurinkin (tj.ryttyla.com) takana olevan fakiirin käsialaa - iso kiitos siitä Timolle jo tässä vaiheessa, vaikka koko paska ei lopulta pelaisikaan. GPS-paikannin tallentaa nyt paikkatiedot niin, että ne lähetetään sivustolle heti kun nettiyhteys on saatavilla - karttaan ei näin pitäisi siis piirtyä enää ainuttakaan suoraa viivaa. Mikäli kaikki siis toimii niinkuin pitää. Webcam kuvaa 720p-tasoista HD-kuvaa ja valonsieto pitäisi olla aivan uusissa ja uskomattomissa sfääreissä, mutta sossain Lofoottien nurkilla varmaan jo tiedetään, onko kamerasta ollut mihinkään vai onko sekin päätynyt pilkkien seuraksi vuonon pohjaan. Täysin uutena funktiona seuranta lukee dataa auton OBD-liitännästä ja tulostaa mittaukset sivulle. Näin apukuskikin voi seurata esimerkiksi mielenkiintoisesti moottorille kulkevan imuilman lämpötilaa - suoraan intternetistä! Kotosuomesta tosin on turha alkaa soittelemaan soosoota perään kun moottorin kuormitus tai kaasupolkimen asento näyttää sataa prosenttia tai vähän yli. Ruotsin puolella nuotissa lukee nimittäin pelkkä "täys".
May the Nurminen, rillaaminen and ilmaveivi be with you. Nyt poika saunoo, torstaina startataan.
Toukokuu 18, 2011
