Kadotus goes Norway

Reissu lähetyy, enää muutama päivä armonaikaa ennenkuin pitäisi taas palella viikko virpoen tyhjää merta. Valmistelujakin on jo tehty. Sunnittelu alkoi jo kuukausia sitten, konkreettisemmin tavaraa on kerätty, pakattu ja mietitty muutama viikko.

Hommat jaettiin siten, että Vepi hoiti virpiomisvälineet merikalastukseen erikoistuneesta Juksasta Kamoista se on aikaisemmin reissuilla ollut kiinni. Olli hoiti auton ja yhteisiä ruuanvalmistuskamoja kuntoon. Pojat hoitivakti hommansa varsin mallikkaasti. Omalle vastuulleni sain haalittua pääosa ruokaostoksista, kun kukaan ei ajoissa ymmärtänyt estää. Seurauksena oli käytännössä kahdenviikon tai 5 ihmisen kuivaruuat, "ettei vaan loppuisi kesken"

Reittiä lähdettiin suunnittelemaan jo ennenkuin reissun ajankohtaa oli selvillä. Käytännössä suunnitelmaksi muodostui  Helsinki- Kittilä- Alta- Tromssa- Narvik- Fauske- Tornio- Suomenniemi- Helsinki. Jos maantiedontunneilla on tullut pohjoisnorjan kohdalla nukuttua. Löytyy visuaalisempaa infoa täältä. Pitutta suunnitelmalla on noin 7 päivää ja 3,5tkm. Toteutunutta reittiä voinee seurata reaaliajassa trackerista ja vähän hitaammalla päivitystahdolla täältä.

 

Viimeinen päivä ennen lähtöä, joten on viimeisen voi.. viimeisten vailmistelujen aika.  Ruokalaatikot siirrettiin siis autoon, vaatteet pakattiin kassiin ja akut ladattiin, osa varmuudenvuoksi kahteen kertaan. Muiden puuhien lisäksi valmisteltiin myös eväitä reissuun. Ensimmäisen päivän pituudeksi suunniteltiin noin 13h ajoa, joten aikaa päätettiin säästää ruuan valmistuksesta tauoilla tekemällä kunnon eväät. Ja kunnon eväät tarkoittavat käytännössä tälläkertaa paahtopaisti voileipiä.

Aluksi suunnattiin kauppaan, jossa lihatiskillä tyttö leikkasi sopivan noin kilon palan paistia pojille. Paistin annettiin lämmetä rauhassa ennen paistamisen aloittamista, ja katsottiin ruokaohjelmia. Uuni siis lämpenemään 125 asteeseen, pannulle voita ja oliiviöjyä normaalissa 50/50 suhteessa.


Aluksi kuumalla pannulla pinnat umpeen, että mehut pysyvät lihassa sisällä. Kun kimpale näyttää kivalta tökätään kylkeen mittari ja paisti vuuassa uuniin. Nyt vaaditaan kärsivällisyyttä, kilon paisti vaati tälläkertaa paistoajaksi hieman toista tuntia. Kun sisälämpö on ~55-60 otetaan paisti uunista, hierotaan pintaan pippuria ja suolaa ja kietaistaan ensin voipaperiin ja tämänjälkeen vielä sunnuntai hesariin.



Paperipuvussaan paisti päästettiin tutustumaan tuleviin työtovereihinsa. Tässä liha sai levätä kolmisen varttia. Ennen pakkaamista liha tuli tietenkin vielä testata, jo ihan laadunvalvonnallisista syistä.



Ollillle ja Vepille tiedoksi, ei toiminut, tarjoudun syömään koko paistin yksin, ottakaan mielummin vaikka nötköttiä

Kello on kaksi ja kaikki on Norjassa hyvin. Reissua mennään jo kolmatta päivää. Tähän mennessä meininki on seurannut normaaleissa uomissa. Normaalia määrittänee hyvin tämänkin reissun suunnittelu, helmikussa päätettiin lähteä pienikulutuksellisella diesel farmarilla Osloon ja etelänorjaan haistelemaan kevättä jo hieman etukäteen. Eihän se nyt sitten ihan niin mennyt.

Ensimmäinen reissupäivä meni kuitenkin aivan reittisuunnitelman mukaan. Lähtö Lauttasaaren osalta tapahtui neljältä aamulla. Hyvinkään kautta matka kulki kohti pohjoista. Oulussa pysähdyttiin ostamaan Vepille makuupussi ja syömässä kebabia sekä 7,5e maksaneita 6e pitsoja. Matkaa ensimmäiselle päivälle kertyi tuhannen kilometriä ja ajoaikaa noin 13h. Illalla jo hieman väsytti edellisen yön muutamantunnin yöunien jälkeen. Yöpaikaksi löytyi Leviltä muiden jo parivuotta sitten löytämä mökki Levin kupeessa. 2 makuuhuonetta ja sähkösaunan sisältänyt mökki kustansi kohtuulliset 65e yöltä. Kun päivän ruokavalio oli muutenkin ollut kasvipainotteinen, poislukien paahtopaisti, kebab, meetvursti ja todennäköiseti vielä jokin muu eläin, päätettiin samalla linjalla jatkaa. Iitalianpata syötiinkin soijarouheella terästettynä. Saunan jälkeen uni maittoi itsekullekkin jossainvaiheessa iltaa.

Ensimmäisen päivän kuvia ja reittiä pääset ihmettelmään täältä

Toisen päivän aamu venyi odotetusti  edellisen illan venymisen johdosta. Liikkeelle päästiin  kymmenen maissa. Suunnaksi otettiin  internetissä hyväksi kalapaikaksi mainostettu Talvik. Talvikkiin löydettiinkin  Altan kautta , ongelmaksi vaan muodostui ensin majapaikan löytäminen, ja sitten se ettei majapaikassa ollut kukaan kertomassa onko paikka vielä edes auki. Lieneekö paikallisella kansallispäivällä ollut asian kanssa jotain tekemistä. Juhlapäivä näkyi kiinniolevien kauppojen lisäksi myös paikallisten kansallispukukulkueina, saimme itsekkin nauttia Norjan puollella tämäntyyppisen kävelykulkueen perässä ajelusta.

Tämän ei annetu lannistaa vaan jatkettiin eteenpäin kohti Narvikkia. Päivä "HÄH?!!" hetki koettiin jonkunen hetki talvikista lähdön jälkeen, kun yht-äkkiä  suoran päässä oli keskelle tietä pysähtynyt norjalaisten asuntovaunujen letka . Letkan viimeisen auton ohittamisen jälkeen pysähdyksen syykin  selvisi. Tien oli tukkinut metrin paksuinen kerros mutaa ja lunta.



Uutisista oltiin kyllä luettu  maanvyöryjen sulkenee teitä pohjoisnorjassa, muttei näitä omalla kohdalle osattu odottaa. Sitten seurattiinkin norjalaisen tinepidon työskentelyä hetki. Yllättävän nopeasti tiesaatiin kuitenkin auki ja tunnin äästä oltiin taas liikkeellä. Vyöryjä  oli tiellä ollut hieman useampikin, siivottuja paikkoja näkyu samalla tiellä vielä muutamia. Tässävaiheessa kello alkoi näyttää jo seitsemää, ja päätettiin alkaa katselemaan yöpaikkaa. Muutaman  turhan pysähdyksen ja yhden puolentoistasadaneuron mökin jälkeen löydettiin sörstraumenin sillan pielestä  pienehkö "hytte" kylä. Muita asiakkaita ei ollut, mutta omistaja saatiin soitolla paikalle avaamaan ovi 400 nok, eli noin 50e hintaiseen hytteen ja siivoamaan yhteisiä tiloja kevään ensimmäisten asikkaiden kunniakso. Ilta kului ruokaa laitellen ja maisemia ihaillen. Mökit oli sijoitettu kohtuu korkealla vuonen peräällä olevalle mäelle, joten näkymät olivat norjalaiseen tapaa kunnossa.

 

Ruokaliun jälkeen alettiin valmistella kalastusvälineitä ensimmäistä yritystä varten. Rantaan siirryttiin autolla ja laskevan auringon paistaessa viskottiin porukalla muutama uistin pohjaan ja todettiin, ettei norjassakaan kalaa tule ihan kenellesattuu. Majapaikkassa istuskeltiin vielä pihalla illan viiletessä ja juotiin muutamat teet ennen yöpuulle siirtymistä.

Toisen päivän reitti ja näkymät tallenettiin tänne.

Aamu valkeni miehet ei. Illalla kolmeen jatkunut auringonlaskun tuijottelu ja lämmikeiden nauttiminen kostautui yhdentoista pintaan siirtyneen liikkeellelähdön muodossa. Ensimmäisenä suunattaain störtraumenin sillan alle, täällä muka piti olla kalaa.

Ei ollut. Tai ei ainakaan meilleaste jaettavaksi. Parintunnin kalastelun, muutaman välinerikon ja joidenkin pohjaan jääneiden uistinten jälkeen päätettiin mennä sillantoiselle puolelle matkan jatkamista varten. Koska asioita ei oltu tultu tekemään helpoimman kautta päätettiin 50m silta kiertää 4km pitkän vuonon pohjukan kautta. Pojat olivat ajaneet sieltä viimevuonna, komeita maisemia lupailivat. Vaikka Vepi manasikin, että hiekkatie oli kapea, ja todennäköisesti mutavyöryn peittämä. Todettiin, että kai sieltä pääsee, jos ei pääse niin tullaan takaisin. Mentiin, ja tultiin takaisin.

 

Jossain 6km päässä tie oli hävinnyt sulamisvesien mukana vuonoon 10metrin matkalta. Tulipahan sekin vuono nähtyä, ainakin toiselta puolelta.
Tämän episodin jälkeen syötiin ylpeys ja ylitettiin silta tavallisten ihmisten tapaan. Matka, jatkui lähinnä ylöspäin.



Täällä jo olikin lunta, ja kylmää tuulta, näitähän täältä haettiin.
Päivän jatkuessa ilma synkkeni sunkkenemistään.  Sateessa kalastelu ei sytyttanyt, joten päätettiin jatkaa kohti Skibotnia ja Narvikkia. Luotettu autonavigaattorimme kertoi, että lautta olisi lyhyin reitti, mutta tämä ei käynyt suunnitelmiimme joten jatkoimme 30km lautan ohi matkaamme vuonon pohjukan kiertäne. Täältä löytyi taas kerran tiesuljettu puomi. Syytimme tapahtuneesta Norjan tielaitoksen sivuja, joissa oli tässävaiheessa lukenutpuolivuorokautta "tietoja ei saatavilla katso kohta uudestaan". Oikeasti olimme kyllä lukeneet tiensulkemisesta ja lauttareitille siirretystä toisesta lautasta jo edellisenä päivänä, mutta ihan kaikkea lukemaansa ei sentään pidä mennä uskomaan.

Eipä tässä mitään, auto ympäri ja kohti lauttaa. Matkalla löydettiin hinnat ja aikataulu, joka oli suosiollinen. Rantaa saavuttiin vartti ennen lautan lähtöä. Muutaman sadan kruunun vaihdettua omistajaa(uskomme, että teiden sulkeminen on vaan salajuoni, jolla tuetaan lauttafirmoja)  siirryimme lauttaan ihastelemaan sateisia maisemia. 50 kilometrin koukkaus veti porukan mietteliääksi.




 

Lautta matka kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen alkoi eräs reissu mielenkiintoisimmista teistä. Koska koko skibotniin vievän tien liikenne oli nyt reititetty uudestaan XXX kautta. oli tien liikennemäärä todennäköisesti noin 10 kertainen normaaliin. Tie oli hieman vajaan 2 auton levyinen, eikä erityisen sopiva esim raskaalle kalustolle. HIeman kaupungista lähtemisen jälkeen kohdattiin myöskoko reissun jännin tunneli. leveyttä puolitoista autoa, kohtaamispaikkoja viidenkymmennen metrin välein ja korkeutta noin 4 metriä. Valaistuksen asennus oli nähty pääosin turhaksi, kuten myös seinien turha siloittelu. Parhaaksi strategiaksi osoittautui roikkua edelläkulkeneen yhdistelmän takana ja hokea matnraa "jos se mahtuu mekinmahdutaan".

 

Tässävaiheessa päivää keli oli jo oikeasti synkkä ja ainakin allekirjoittaneen mieli kävi miltei yhtä matalalla kuin pilvet. Lämpöä oli 6-7 asteen välillä ja vettä tuli jakuvasti vaitelevalla volyymilla.



Ruvettiin siis tihrustamaan majapaikkaa. Käytännössä odotettiin siis kylttiä joka kertoi majoitusta olevan tarjolla ja ajettiin kyseistä sivutietä parin kilometrin pisto, joko löytämättä mitään tai löytäen suljettu retkeilyalue. Paria minuuttia ennen paikallista kahdeksaa (joka näyttää olevan aika monen majoituspaikan vastaanoton sulkemisaika) löytyi erään huoltoaseman vieressä sijainneen baariravintolan kautta kuitenkin mökki. Oikea mökki suihkulla ja kylpyhuoneella kuullosti tälläkelillä ihan hyvältä, ja koska omistaja ei ollut vielä ehtinyt siistiä mökkiä edellisten asukkaiden jäljiltä oli hintakin kohtuullinen 400NOK. Majoitus sinällään oli varsin ok, vaikkakin unohdime ilmeiseti mainita, että toivoisimme mielelään savutonta ja sähköturvalista mökkiä. Meni se ilta täälläkin.



Tunnelman nostamiseksi kuuntelimme kuinka Venäjä löi Suomen jääkiekossa noin 100-0.

Aamu valkeni miletei illan kaltaisella ihanuudella. Lämmintä 5 ja synkkää. Lähdettiin ajelemaan kohti narvikkia. Olihan tämä maailmanmetropoli eräs reissun ennakkoon suunnitelluista kohokohdista. Matkanmittaan sää hieman kirkastui.



Narvikissa pyörittiin paikallisissa vaate ja urheiluliikkeissä etsimässä kaulahuivia. Turhaan, koska paikallisten mielestä 4-8 astetta on perus shortsikeli. Narvikin suurimmat nähtävyydet olivat potkukelkkaparkki ja no se potkukelkkaparkki se varmaan oli.



Kävimme myös katsomassa paikalliselta kalatorilta miltä ne kalat näyttävät. Paikallisen Fish marketin muodosti yksi savustettua kalaa myynyt koju, joten ihan kokopäivää ei tarvinnut ihmetellä.


Narvikin jälkeen matka jatkui, ja pian tien sivussa näkyi sopiva kalastuspaikka. Ja siihen pysähdyttiin.



Näkkileivän syömisen jälkeen alkoi viskominen. Puolentunnin kohdalla Olli tokaisi, että nyt on kala kiinni. Vieressä naureskeltiin, että niin varmaan. Mutta kyllä siellä oli.  Pienen punppaamisen jälkeen pintaan nousi kiloinen Turska. Jumalauta. Täällähän ON kalaa. Muutamat kuva ja takaisin kasvamaan. Vielä jonkun verran viskomista ja taas matkaan.

 
Samana päivänä löytyi vielä toinenkin kalapaikka. Internetissä löydettiin aiakisemmin tieto, että erään sillan alta löytyvästä akanvirrasta tulee pientä seitä.



Pitihän sitä mennä kokeilemaan. Ja sieltähän sitä tuli. Toistakymmentä pikkuseitä muutamassa tunnissa. Aurinko paistoi ja kala söi. Meininki alkoi jo vaikuttaa ihan Oikealta Norja kalastukselta.


Ja taas matkaan. Taas internetistä löydetyn tiedon mukaan e6 lautta kannattaa kiertää pienempää tietä pitkin. Ja tämä kannatti.

 

Maisemat olivat reissun hienoinmpia ja 45minuutin lauttareissulla saatiin alennusta kahvista ja pullasta Vepin laskettua kolikoita hartaasti.



Tälläkertaa lauttaa jouduttiin odottamaan puolisen toista tuntia, ja todettiin parhaaksi varmistaa yöpaikka etukäteen. Internet on norjassa ilmeisesti jo vanha juttu, sillä useammankin majoituspaikan puhelinnumerot saattoivat mennä aivan mihin sattuu. Langan päähän saatiin muummuassa intiaksi norjaa puhuva herrasmies ja useampikin luurikorvaan tyyppinen ratkaisu. Lopulta fiske camp osoittautui englanninkielentaitoiseksi ja asialliseksi herrasmieheksi, joka lupasi odotella työpaikallaan saapumistamme. Kyseinen mökki oli hieman  syrjässä reitiltä, mutta muuten ihan mukava.

Ilta kului  ottiryyppyjä ottaen. Itse vetäydyin ajoisa yöpuulleetsimään viimeisen parin päivän aikana enenmmän ja enemmän kadonnutta ääntäni. Muu seurue jatkoi iltaa facebookissa tsätäten ja tekstiviestejä lähetellen, siis toistensa kanssa, saman huoneen vastakkaisilta puolilta..  Ollin sänky oli kuulma pehmeä, ja ainakin korina melkoinen. Korvatulpille tuli tarvetta ensimmäistä kertaa tällä reissulla.
 
Ensimmäistä päivää gps palikka temppuili,  joko akku oli loppu tai reittipistemuisti täynnä. Reittiä ei kuitenkaan tarjolla täällä. Reittiä reaaliajassa seurannut Trackerista kertoo kuitenkin reitin kulkua tämänkin päivän osalta.

Aamulla Vepi pakkasi, itse huomauttelin sivusta ja Olli nukkui. Vihdoin jokainen oli löytänyt homma joka sujui. Keula kohti Bodö:tä ja Burger Kingiä. Autossa istumiseen alkoi ilmeisesti löytymään jo rutiinia, sillä autossa tunnelta oli harras ja ilmapiiri hiljainen. Matkalla löydettiin itsemme vuorilta keskeltä pilveä. Näkyvyys tippui parhaimmillaan kolmenkymmenen metrin tienoille. Ja sitä vettä, ensimmäisellä norjareissulla pari pientä vesiputouksen alkua olivat pysähdyksen ja ihmettelyn arvoisia, tälläkertaa vettä tuli jokavuorenseinämää pitkin ja ihan kunnolla. Muutenkin tuntui, että puoli Norjaa oli vedenvarassa. Joet peittävät parhaissa paikkoissa puolimetsää alleen, mutta sellaista se kai on näin lämpiminä keväinä sielläpäin maailmaa.

Bodöhön päästyämme jäi auto parkkiin ja miehet etsimään jo osoitteen perusteella paikannettua jumalansiunaaman amerikna etuvartiota pohjoisessa. Kolmeen hampurilaiseen kului rahaa noin 50euroa, joka tuntui varsin kohtuu korvaukselta tästä suuresta nautinnosta.


 
Vielä lyhyt koukkaus ihmettelemään Norjan sotilasilmailun keskusta ja matka jatkui kohti Saltraumenia. Tämä "autoilevan kalamiehen kalapaikka vailla vertaa" olikin päivän pääasiallinen kohde, ja samalla reissun viimeinen mahdollisuus nostaa Merikalaa. Jo matkalla  Bodöhön ihmeteltiin tietulleja ja satraumeniin ajaessa vielä hieman lisää. Itseasiassa myös perillä arvottiin hieman, mutta lopulta rantaa ja viskomaan. Virtaus oli täälläkin melkoinen, ei kuitenkaan aivan samaa luokkaa kuin pari päivää aikaisemmin störtraumenissa, tosin ilmeisesti vain ajankohdasta johtuen.

Tässävaiheessa reissua alkoi orastava ajatus löytyä paikallisten kalojen narraamisen perusteista ainakin sein suhteen. Heitto, lisää siimaa, odotusta ja erillaisia nykimisiä. Näillä eväin etenkin tärppejä saatiin suhteellisen hyvään tahtiin kun vaan se oikea kohta virtaa sattui kohdalle. Parin tunnin saldo oli taas kymmenkunta seitä  ja Vepin säälittävä Turskanpoikanen. Kolme viimeistä otettiin hengiltä ja laitettiin jääkaappiin odottamaan tulevia toimenpiteitä.

Bodöstä lähtiessä oli jo yöksi varattu mökki E6 tien varresta. Taas mentiin ylös ja alas pienempää ja isompaa tietä ja mäkeä. Lunta oli vielä ylhäällä näkyvissä kohtuu paljon. Matkalla ajettiin muutaman pikkukylän läpi. Auto sai täälläkin, kuten koko reissun ajan, pitkiä katseita osakseen. Ilmeisesti arvostivat tekemäämme elettä paikallista öljyteollisuutta kohtaan.

 Perille päästyää soitettiin taas leirintäalueen omistaja availemaan ovia. Tälläkertaa kohtuukokoinen mökki irtosi 600NOK hinnalla  Seit saivat arvoisensa kohtelun, haparoivin käsin fileet irti kalasta, pannulle öljyä ja margariinia, päälle pari rouhaisua balck&whitea ja kunnon kärytys. Sei maistui ihan seiltä jauhomuussin seassa. Muiden pyytämänä fiilis ei ehkä olisi ollut aivan sama.

Päivän aikan Vepi kertoi myös jutun jonka kaikki tajusivat ilman selittelyjä. Oli selkeästi aika lähteä kotiin.